"Kevyitä mutta syvältä kouraisevia novelleja väärinymmärryksistä, joita syntyy, kun sukupolvien kuilu avautuu ihmisten - tai ruumiin ja mielen - väliin."
Syksyn satoa parhaimmillaan.
Tuula-Liina Varis = viisas, inhimillinen, tarkkasilmäinen, riemastuttava, ymmärtäväinen, pelokas, rohkea, sielunsisko.
Olin suunnitellut lukevani novellin päivässä viikon ajan, mutta toisin kävi. Tuula-Liina Variksen Muotokuvamaalarin tytär piti ahmaista yhtenä suupalana ja sulatella sitten hitaasti päiväkausien ajan.
Novellikokoelma päässee kirjahyllyssäni kohtaan Rakkaat aikakirjani Jari Tervon Kallellaan-kirjan vierustoveriksi. (Tervoa en yleensä harrasta, mutta tuo edellä mainittu on minulle kovasti tärkeä; kirja kertoo oman esikoiseni ensimmäisestä elinvuodesta.)
Muotokuvamaalarin tytär sisältää monenlaisia novelleja tästä ajasta. Minulle jäi erityisesti mieleen Pienen mummosarjan ihana Riitta Rantanen, kotipalvelun hoitaja, jolla oli hämmästyttävästi aikaa kammata mummon tukkaa, käyttää häntä oikeassa vessassa, kattaa ruokapöytään kauniit astiat ja etsiä kirjahyllystä pari runokirjaakin, ainakin sillä ensimmäisellä vierailukerralla. Yleensähän kaikilla on niin kiire. Aikaa on rajallisesti ja hommat pitää hoitaa sutjakammin ja sutjakammin. Mummot ovat kuin hiekalla täytettyjä nukkeja, ei niistä niin väliä, kunhan työt vain hoituvat.
Suurta sielujen sympatiaa kirjailijan kanssa koin lukiessani Muistin että unohdin -osan työpäiväkirjaa. Vaikka Varis kuuluukin siihen naisvuosikertaan, joka syntyi silloin kun erään isänmaan kohtalo oli Hitlerin peukalon alla, ajatuksemme olivat viime kesän helteissä kovasti yhteneväisiä, vaikka meidän mökin aamupalapöydässä ei vanhoja Parnassoja luettukaan. Mutta ne linnut.
Niin ja siitä pelokkuudesta.
"Se raha, jonka hän (=Tommy Tabermann) ansaitsi runoillaan, oli maailman kunniallisinta rahaa, sen saamiseksi ei ollut ketään riistetty eikä ryöstetty. Kaikki oli tullut omien korvien välistä. Niin kuin kirjailijan raha tulee. Myös apuraha; ei sitä kenellekään pelkästä olemassaolosta makseta."
Korvien välistä löytyy myös se pelkoa aiheuttava synkkä varjo, joka muuttaa ihmisen ajatusmaailman vieraaksi ja hullunkuriseksi. Varjon nimi on Alzheimer.
"Vanhuus ei ole ilo, mutta pitkä ikä on, se perspektiivi."
6 kommenttia:
Minä en ole muutoin Tervon tuotantoon syttynyt, mutta Kallellaan oli kyllä todella hyvä kirja!!
Tuollaiset kirjat, jotka sitten suunnitelmista huolimatta imaisevatkin niin mukaansa, että on pakko lukea "melkein yhdeltä istumalta", ovat ihania, ne muistuttavat, miksi lukeminen on niin ihanaa;)
Tuula-Liina Varis on ihana! Rakastan (ja tällä kertaa ilman ylisanoja) hänen tekstejään olipa kyse sitten kaunokirjallisuudesta, muistelmista tai Kotilieden kolumneista. Muotokuvamaalarin tytär on novellikokoelman nimenäkin houkutteleva.
Henkilönäkin Tuula-Liina Variksesta säteilee lämpö. Joensuun vuosinani osallistuin joka syksy hänen vetämäänsä kirjallisuusseminaariin. Oi niitä aikoja.
Ja ihanat kuvat!
Taas me mennään lumiomenan kanssa samoilla linjoilla. Toinen Variksen rakastaja täällä. En tiennyt tästä kirjasta! Kiitos siis.
Ja ihanasti olet kuvassa omenan kanssa. :)
Susa, pitäisi kai antaa Tervolle mahdollisuus. Jotenkin itse aina valitsen mieluiten naiskertojia. Novellit ovat oikeasti aika kivoja, että yhdelle löytyy aina aikaa, vaikka muuten olisi kuinka kiire tahansa. Tosin sitten voi käydä myös näin, että pitääkin lukea kaikki kerralla. ;)
Lumiomena, voi olen aivan unohtanut Kotilieden kolumnit, kiitos muistutuksesta. Itse en ole Varista tavannut, mutta sama lämpö hohkaa hänestä kyllä ihan televisionkin välityksellä. Voi, pitäisiköhän sitä lähteä Kirjamessuille sittenkin!
Ilse, no hyvä, että meitä rakastajia on sitten useampiakin! Huvitti kovin, kun yömyöhään tätä juttua rustasin ja aamulla sitten yritin muistella, mitä tuli oikein rustattua.
Ihanasti omenan kanssa, kiitos. Iso poika pääsi kameran taakse ja keskimmäinenkin on jo aika taitava kameramies.
vois olla kiva, nyt pari kirjaa kirjastosta odottaa
Miekin tykkäsin hurjasti muotokuvamaalarin tyttärestä. :)
Lähetä kommentti