Tasapaino

Onni suosi minua Torpparin Werstaan arpajaisissa ja voitin soman pienen liitutaulun. Pojat olivat myös innoissaan ja käynnistivät tietenkin heti kisan, kuka saa piirtää tauluun ensimmäisenä.

Hänelle emme muistaneet tarjota piirtämismahdollisuutta. Hänpä omatoimisena pimuna päättikin piirtää mustalla vahaliidulla valkoiseen takankylkeen. Vahaliidussahan on sekin etu, että pysyvyys on huomattavasti parempi kuin taululiidulla!

Mitäs ripustin liitutaulun yläilmoihin roikkumaan, siitäpä sain (taas kerran). Onnea ja pientä takapakkia, sitähän elämä on. Pääasia, että tasapaino säilyy!

Onnellista tiistaipäivää kaikille!

Kummallista

Kevät ajatuksissain

Anoppi kutsui pienet yökylään, joten eilinen ilta oli hyvin kummallinen, todellakin!

Yökukkujatyttömme täyttää jouluna 2 vuotta, enkä ole häntä vielä yöksi kyläilemään päästänyt, sillä oletettavasti neiti pistäisi pystyyn sellaiset bileet, ettei talossa kukaan nukkuisi koko yönä. Itse nukuttaminenkin vie aina oman aikansa (eli sen ajan, jonka äiti edellisessä elämässään istui iltaisin television äärellä).

Eilisiltana istuin sohvalla, katsoin televisiota ja söin puolikkaan levyn Marabou Daim -suklaata, harvinaisia herkkuja kaikki! Elämä voi joskus olla aika luksusta!

Mökillä tapahtui valtavan paljon eilisen päivän aikana. Joku oli ottanut varaslähdön ja kylvänyt perennapenkkiini ruohonsiemet valmiiksi, joten minun piti vähän kiriä ja tehdä kahta ahkerammin töitä koko pitkä päivä.

Istutin Kuokkalan punaluumun, Lovely pink -pensashanhikkeja, rinneangervoja, seppelvarpuja, Mustilanhortensian, pikkujasmiken, puistosyreenin ja valtaisan määrän perennoja ja kevään sipulikukkia. Mies tasoitti ja jyräsi nurmialueita ja ripotteli viimeisetkin nurmensiemenet. Olisipa pian kevät taas!

Nyt kuitenkin ajattelin tarttua hetkeen ja nauttia tästä perjantaipäivästä. Menen kampaajalle ja poikkean ehkä myös kahvilla jossain kivassa kahvilassa yksin! Ensin tekisi kuitenkin mieli soittaa anopille ja kysyä yökuulumiset - no, annataan heidän nukkua vielä rauhassa edes tämä aamu!

Mukavaa viikonloppua!

Ps. Niin, ja kameraahan en mökille muistanut ottaa mukaan, joten sielunne silmin saatte itse kuvitella kaiken.

PS2. Jos jollakin on harvennusta kaipaava sammalleimumätäs pihassaan, otan auliisti ja kauniisti kiittäen ylimääräiset jakotaimet vastaan...

Saunan takaa

Pikkulan ikkunasta on mukava kurkistella maanantain aikaansaannoksiamme. Vielä viime viikolla minulla ei ollut käsitystä, että tämä nurkka näyttäisi tältä!

Saunan kohdalta alkaa rinne, joka on täynnä kallistuksia sinne ja tänne. Helppohoitoisuuden vuoksi päällystimme kulkureitit kivituhkalla ja istutusalueille laitamme paljon pensaita ja maanpeittokasveja. Leikattavaa nurmeakin on kyllä riittämiin!

Rinteessä valkoista hanhikkia, pikkulaan ruusun tuoksua leijuu ympäröivistä ruusupensaista. Suoraan edessä on omenapuu.

Kaivurilla saa ihmeitä aikaan. Tähän oli suunnitteilla luonnonnurmialue ja omenapuita. Suodatinkaivojen lisäksi maassa luikertelee sähköjohtoja ja salaojia sellainen määrä, että puille ei istutuskuoppia tohtinut kaivella. Päädyimme siis kiemurakäytävään, joka ei ehkä ole kovin perinteinen ratkaisu... Puillekin löytyi onneksi uudet kasvupaikat.

Huomenna hanhikit saavat lisää seuralaisia. Tämän päivän projektina on kotipihan kukkapenkkien harvennus. Onneksi kasvusto on niin rehevää, että kasvien jakaminen tekee pelkästään hyvää.

***

Ps. Pikkuveljelle puutarhakouluun terveisiä! Jos on tekemisen puutetta, meille pääsee työleirille kaikkina tulevaisuuden kesinä. Lupaan, ettei tule aika pitkäksi!

Kireinen meno

"Kireinen meno, palan pijan."
(Nalle Puh)

Omenapuuostoksilla...

ja vähän muuallakin. Turhan kiireiseltä tuntuu elämä tällä hetkellä. Isolla pojalla on elokuun harjoituskalenteriin merkitty jääkiekkotreenejä 15 kpl. Oman kaupungin harjoitusjäähalli on remontissa, joten aika usein poikaa on saanut kärrätä lähipaikkakuntien hallijäille. Välissä kuskataan keskimmäistä päiväkerhoon ja jossain välissä livahdetaan mökille maalauspuuhiin. Huh-huh! Missä välissä muut ihmiset käyvät vielä ansiotyössäkin?


Valokuvaamiselle en ole juurikaan löytänyt aikaa, mutta kotipihan omenasadon kävin pikaisesti ikuistamassa kameran muistikortille. Puut ovat minulle kovasti rakkaita! Punaiset omenat ovat Huvitusta, vaaleammassa perheomenapuussa kasvaa Valkeaa kuulasta, Hetaa ja Åkeröä. Sato on valtaisa.

Perheomenapuut ovat loistava keksintö: samassa puussa kasvaa eri aikoihin kypsyviä lajikkeita, jokaista sopiva määrä. Tällaisen ihanuuden hankin myös mökille, lajikkeina Antonovka, Punakaneli ja Pirja. Vanhoja venäläisiä ja kestäviä lajikkeita sekä yksi herkullisen tuntuinen uutuus. Lisäksi matkaan lähti myös yksi tavallinen Huvitus.

Luulen, että tulevaisuudessa joudun syksyisin syömään pelkkiä omppuja. Onneksi ne tekevät sydämelle hyvää! Tietääkö kukaan, onko olemassa kirjaa Tuhat ja yksi omenaherkkua? Jos ei, taidankin kirjoittaa sellaisen. Herkkureseptejä otetaan kiitollisena vastaan. :)

Keikka

Kävin tänään siellä, missä lemmikit kukkivat edelleen. Aikaa keikalle olin varannut kolme tuntia, kaksi matkoihin ja kolmas ahkeraan työskentelyyn.

Perillä määränpäässä tarkistuskierros:

Saunatupa paikoillaan...

aitan ovet edelleen ilman ristikoita, mutta tunnelma keskeneräisyydestä huolimatta levollinen (kuvassa tosin kaikki on vinksin ja vonksin, mutta osaan keskittyä olennaiseen, onneksi).
Saunan terassilta näkymä oikealle. Koivikon takana tuleva puutarhani.

Tässä on hyvä vilvoitella löylyjen jälkeen. Eteen tulee jonakin vuonna vielä terassi.

Näkymä rannalta pihalle. Saunan taakse istutamme hedelmäpuita.

Tässä varsinainen keikan tarkoitus. Vahasin aitan lattian. Värisävynä punatammi.

Ihan kolmeen tuntiin en yltänyt. Matkan varrella kun sijaitsee Pentikin tehdasmyymälä ja minä olin matkalla YKSIN. Ei heräteostoja, vain mökille salaattikulho Pentik Studiolta.

Harkitsin kovin vaaleanpunaisen ja -sinisen välillä. Päädyin siniseen ihan miesten takia taas. Illalla kotona tyttö oli väriasiasta vähän eri mieltä ja päätti värjätä vaalean sohvamme aniliininpunaiseksi huulipunalla. Kokonaisen hylsyllisen hän ehti jo puuhaan tuhlata. Onneksi kaapista löytyi superpesuainetta.

Kadonnutta aikaa etsimässä

Mihin katosi kesän ihana joutilaisuus? Säilöttiinkö se hyvään talteen koulujen alkaessa? Huuhtoutuiko se helteiden mukana sadeviemäreihin? Jotain kummallista tällä viikolla on tapahtunut...




Ilmassa on syksyä. Kaunistakin kauniimpi hortensia kukkii ja minut on vallannut suunnaton lukuhimo. Selviä syksyn merkkejä.

Eilen luin Leena Krohnin Valeikkunan. Kerrankin olen ajoissa - Pihan Lukupiiriä ajatellen siis! Lempeää filosofiaa. Itse kirjailijakin on luvannut osallistua keskusteluun, joten pakkohan kirja oli lukea. Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa!

***

Ensi kesänä ostan kameraani sen kukkaobjektiivin!

Vihdoinkin!

Hiirulaisen väki yöpyi mökillään ensimmäistä kertaa! Vielä yhdentoista aikaan illalla aitasta kuului kova vasaran pauke, mutta sellaiseen kuntoon aitta tuli, että koko perhe pääsi makoisille yöunille, joita ei totta totisesti tarvinnut kovin pitkään odotella...

Ilta oli kaunis. Elokuun kuutamo ja järvestä nouseva usva. Ja mikä rauha!

Paparazzin tavoin olisin mieluusti livahtanut pyjamapöksyissäni ikuistamaan illan tunnelmia rantapusikoihin, mutta en uskaltanut jättää lapsia yksin pimeään, joten elokuun ilta ikuistettiin vain omiin mielikuviin ja muistin syövereihin.

Valmista ei vielä ole. Tiskitkin tiskaan rannalla järvivedellä. Astioita ei onneksi ole paljon. Jokaisella on oma lautanen ja ruokailuvälineet. Valitsin kotikaapista ne kauneimmat.

Tässä huvimaja, jota olen maalannut koko kesän ja urakka JATKUU. Lapsia ei ole tarvinnut kuskailla huvipuistoihin, kun huvitteluun on voinut käyttää omaa huvimajaa. Lystiä on piisannut!

Vähän kukkiakin olen keräillyt....

ja muutaman mustikan!

Cent ans de Marie

Kesän satoa: vaikuttava lukukokemus ja saunatuvan peitto. Marien viimeiset sivut luin käpertyneenä tähän kesäkäsityöhöni, josta tuli oikeasti ihana. Samassa ajassa itse saunakin saatiin lähes valmiiksi... Elämä on kovin suhteellista!

Arne Nevanlinnan kirjaa luin nautiskellen oikeastaan koko kesän. Ihan pienten hetkien lukemistoon teos ei kuulunut, sillä kirjan tajunnanvirta vaati hiljaisen talon ja paljon omaa aikaa. Harvinaista herkkua meidän perheessä!

Jotenkin kummallisesti olen tykästynyt tarinoihin, joiden miljöönä on 1900-luvun alkupuolen Suomi ja päähenkilönä vahva nainen. Mariessa tuon aikakauden elämää tarkasteltiin taas uudesta kiehtovasta näkökulmasta. Oi, oi, mikä hieno kirja! "Maagista", sanoisi 10-vuotias poikani. (Hänen mahtavin lukukokemuksensa muuten tänä kesänä oli Chris Bradfordin Nuori Samurai. Soturin tie.)

Kiitos vinkistä M!

Nyt luettavana Juha Itkosen Kohti, joka ei tunnu Marien jälkeen miltään, vaikka Finlandia-ehdokkaanahan tämäkin teos kiikkui ja kovin väkeväksi takakansiteksti romaania hehkuttaa...

Tyttömäistä

Pojat ovat kesälomamatkoillaan ja mies ahertaa töissä. Olemme tytön kanssa kahden. Talo on hiljainen, keskustelemme hillityllä äänellä tyttöjen jutuista. Ihastelemme herttaista omenasatoa...

perehdymme päivän postiin leppoisasti puutarhakeinussa...

keräämme marjoja ja kukkasia...

ruokalistammekin on tyttömäisen kevyt...

ja saappaat juuri oikeaa kuosia.

***

Huomenna nähdään pojat!

Pyykkipoikapuuhia

Ostin mökille paketillisen pyykkipoikia. Jospa saisin viritettyä vielä jonnekin pyykkinarun, niin ei tarvitsisi kuivatella uimapöksyjä koivun oksilla...

Joku keksi pojille parempaa käyttöä:

Ees ja taas ja uudestaan...

Näistähän lähtee myös ääni!

Bändi

Herätys

Lepotauko

Ihmeellistä, miten muutamasta pyykkipojasta voikin saada niin monta mukavaa leikkiä aikaiseksi.

Punaposkia

Meillä kesän vitamiinit säilötään suoraan massuihin!

Rätti

Huh, mikä viikko! Meillä ei ole nukuttu - uusi hammas tekee tuloaan. Nuorimmaisen jokainen hammas on ollut varsinaista yötuskaa koko perheelle. Aikaisemmin hampaat ovat tulleet aina pareittain, mutta tämä uutukaisin on sooloilija. Neiti karjuu öisin kuin pieni jellona.

No, päivisin olemme olleet reippaita. Kuten yläkuvasta näkyy, eilen selviydyimme mökille asti. Harmaa rakennus taustalla on aitta (ovesta puuttuu vielä ristikko) ja edessä saunatuvan ikkuna.

Perillä meitä odotti rikkaruohoviidakko. Tähän luulimme istuttaneemme ruohon siemeniä juhannusaattona!

Onneksi kasvimaalle rikkaruohot eivät olleet löytäneet. Plantaasin koko on tarkoin mitoitettu syksyn tarpeita varten.

Toistaiseksi mökkiruokavaliomme on sisältänyt lähinnä makkaraa.

***

Sain tänään ompelukoneeni huollosta. Samalla reissulla matkaani lähti pari kerää bambulankaa. Liivian blogissa esiteltiin eilen ihastuttava tiskirätti. Ideaa piti heti kokeilla...

Imukyky huippuluokkaa.