Mökillä on iltaisin pimeää mutta tähtitaivas on uskomattoman kirkas. Kaupungin kajo ei yllä meille asti, joten haaveissani näen jo revontuletkin tammikuun talviöinä.
Tähdenlentoja vai avaruussukkuloita?
Timantteja taivaalla
Kukkumaanmenomatkalla vai nukkumaanko sitä ollaan menossa...
Aitan rappusilta voi ihailla Otavaa ja Pohjantähteä. Otavan kahva osoittaa länteen - nyt on todellakin SYKSY!
Vuosi sitten jopa minä - ikuinen idealisti - luulin, ettemme ikinä löydä unelmiemme mökkitonttia. Välillä, kun on luopunut jo täysin toivosta, tapahtuu kuitenkin ihmeitä ja tuosta ihmeestä on nyt tullut tosi tärkeä osa meidän perheen elämää.
Ensimmäisiä löylyjä odotan kovasti.
Tiskitkin hoidellaan yhä taivasalla.
Iltaisin on mukava poltella tulia rannalla tai huvimajassa. Pimeys saapuu yllättävän aikaisin.
Aurinko hellii edelleen, mutta pihaan on ilmestynyt enteellisesti uusia värejä.
Keltaisen lisäksi jopa oranssia!
Apulainen kerää tipahtaneet pihlajanmarjat
Valmista!
Auringonsäteitä pöydän alla
Mistä tunnistaa syksyn?
sukkahousuista,
jotka paljastivat tänään mukavan luumusadon. Ja minä kun luulin, että luumupuu lepää ja toipuu edellisen syksyn valtavasta anteliaisuuspuuskastaan!
Onni suosi minua Torpparin Werstaan arpajaisissa ja voitin soman pienen liitutaulun. Pojat olivat myös innoissaan ja käynnistivät tietenkin heti kisan, kuka saa piirtää tauluun ensimmäisenä.
Hänelle emme muistaneet tarjota piirtämismahdollisuutta. Hänpä omatoimisena pimuna päättikin piirtää mustalla vahaliidulla valkoiseen takankylkeen. Vahaliidussahan on sekin etu, että pysyvyys on huomattavasti parempi kuin taululiidulla!
Mitäs ripustin liitutaulun yläilmoihin roikkumaan, siitäpä sain (taas kerran). Onnea ja pientä takapakkia, sitähän elämä on. Pääasia, että tasapaino säilyy!
Kevät ajatuksissain
Pikkulan ikkunasta on mukava kurkistella maanantain aikaansaannoksiamme. Vielä viime viikolla minulla ei ollut käsitystä, että tämä nurkka näyttäisi tältä!
Kaivurilla saa ihmeitä aikaan. Tähän oli suunnitteilla luonnonnurmialue ja omenapuita. Suodatinkaivojen lisäksi maassa luikertelee sähköjohtoja ja salaojia sellainen määrä, että puille ei istutuskuoppia tohtinut kaivella. Päädyimme siis kiemurakäytävään, joka ei ehkä ole kovin perinteinen ratkaisu... Puillekin löytyi onneksi uudet kasvupaikat.
Huomenna hanhikit saavat lisää seuralaisia. Tämän päivän projektina on kotipihan kukkapenkkien harvennus. Onneksi kasvusto on niin rehevää, että kasvien jakaminen tekee pelkästään hyvää.
ja vähän muuallakin. Turhan kiireiseltä tuntuu elämä tällä hetkellä. Isolla pojalla on elokuun harjoituskalenteriin merkitty jääkiekkotreenejä 15 kpl. Oman kaupungin harjoitusjäähalli on remontissa, joten aika usein poikaa on saanut kärrätä lähipaikkakuntien hallijäille. Välissä kuskataan keskimmäistä päiväkerhoon ja jossain välissä livahdetaan mökille maalauspuuhiin. Huh-huh! Missä välissä muut ihmiset käyvät vielä ansiotyössäkin?
Perheomenapuut ovat loistava keksintö: samassa puussa kasvaa eri aikoihin kypsyviä lajikkeita, jokaista sopiva määrä. Tällaisen ihanuuden hankin myös mökille, lajikkeina Antonovka, Punakaneli ja Pirja. Vanhoja venäläisiä ja kestäviä lajikkeita sekä yksi herkullisen tuntuinen uutuus. Lisäksi matkaan lähti myös yksi tavallinen Huvitus.
Kävin tänään siellä, missä lemmikit kukkivat edelleen. Aikaa keikalle olin varannut kolme tuntia, kaksi matkoihin ja kolmas ahkeraan työskentelyyn.
Perillä määränpäässä tarkistuskierros:
aitan ovet edelleen ilman ristikoita, mutta tunnelma keskeneräisyydestä huolimatta levollinen (kuvassa tosin kaikki on vinksin ja vonksin, mutta osaan keskittyä olennaiseen, onneksi).
Saunan terassilta näkymä oikealle. Koivikon takana tuleva puutarhani.
Tässä on hyvä vilvoitella löylyjen jälkeen. Eteen tulee jonakin vuonna vielä terassi.
Näkymä rannalta pihalle. Saunan taakse istutamme hedelmäpuita.
Tässä varsinainen keikan tarkoitus. Vahasin aitan lattian. Värisävynä punatammi.
Ihan kolmeen tuntiin en yltänyt. Matkan varrella kun sijaitsee Pentikin tehdasmyymälä ja minä olin matkalla YKSIN. Ei heräteostoja, vain mökille salaattikulho Pentik Studiolta.
Mihin katosi kesän ihana joutilaisuus? Säilöttiinkö se hyvään talteen koulujen alkaessa? Huuhtoutuiko se helteiden mukana sadeviemäreihin? Jotain kummallista tällä viikolla on tapahtunut...
Hiirulaisen väki yöpyi mökillään ensimmäistä kertaa! Vielä yhdentoista aikaan illalla aitasta kuului kova vasaran pauke, mutta sellaiseen kuntoon aitta tuli, että koko perhe pääsi makoisille yöunille, joita ei totta totisesti tarvinnut kovin pitkään odotella...
Valmista ei vielä ole. Tiskitkin tiskaan rannalla järvivedellä. Astioita ei onneksi ole paljon. Jokaisella on oma lautanen ja ruokailuvälineet. Valitsin kotikaapista ne kauneimmat.
Tässä huvimaja, jota olen maalannut koko kesän ja urakka JATKUU. Lapsia ei ole tarvinnut kuskailla huvipuistoihin, kun huvitteluun on voinut käyttää omaa huvimajaa. Lystiä on piisannut!
Vähän kukkiakin olen keräillyt....
ja muutaman mustikan!
