Päivien kimallusta

TO DO -lista:

- valokuvaan perhosia

-istutan tyrnipensaita

-maalaan huvimajan

- kuuntelen miehen kalajuttuja

-lämmitän rantasaunan

- luen kertaalleen Kjell Westön koko tuotannon

- katselen pilviä

- poimin talteen metsän omat vitamiinit

- haistan tunturituulet ja Jäämeren

- kasvatan luomuruokaa perheelle omalla kasvimaalla

- käyn mato-ongella

- syön juhannusyönkakkua ystävän kanssa

-paahdan tukan auringossa vehnänvaaleaksi

-teen sadepäivänretken Kuopioon

- nautin arjen säpinästä tässä ja nyt.

Olisipa jo kesä!

Punaposki ruususuu lumityöt niskassa

 

Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, yritämme ulkoilla ainakin sen verran, että saamme punaposket. Aika usein tänä talvena ulkoiluun on sisältynyt myös kohtalaiset määrät lumitöitä, välillä lunta on saanut viskoa ihan niska limassa. Homma pitää kuitenkin hoitaa ajoissa, etteivät työt kaadu niskaan.

Pieni tyttö, sinisilmä, punaposki, ruususuu  koki tämän asian tällä viikolla hyvin konkreettisella tavalla, eikä hymy ollut silloin näin herttainen. Isoveli heitti vahingossa lapiollisen lunta neidin niskaan ja siitä alkoi se karmaiseva parku, joka ei meinannut loppua saada laisinkaan: "ÄITIIIIII, MULLA ON LUMITYÖT NISKASSAAAA!!!!" No tuolla kerralla punaisten poskien lisäksi eräs sai siis myös punaisen niskan.

 

Sisällä ei onneksi varpaita palele. Pienen happihyppelyn jälkeen punaposket jatkavat sopuisasti sisäleikkejään...

 

Muistipelissä ei aina kaivata edes pelikaveria.

Pirteää perjantaita, me suuntaamme nyt päiväunille!

Olipa kerran...

- Olipa kerran kaksi ystävää...

- Sitten jatkaa uusiin seikkailuihin.

2-vuotiaamme lukee meille ääneen, tänään kuulimme Elsa Beskowia ja Miinan ja Manun lomakirjaa. Tosi hauskaa kuunneltavaa ja täytyy myöntää, että tarkkaan on tyttökin tarinoita jo osannut kuunnella. Lukutuokiot ovat päivän piristysruiskeita!

Itse olen tuskaillut käsitteen 'välikausivaatteet' kanssa. Niinhän siinä taas kävi, että ne ohuemmat ulkoiluvaatteet ovat sittenkin talven aikana jotenkin kutistuneet, vaikka vastahan viime keväänä ne kaupasta ostettiin. Tuskailua aiheutti se kummallinen havainto, että kevään ja kesän "välikausivaatteet", ainakin ne kaikken kauneimmat sellaiset, on myyty jo loppuun suorastaan koko maailmasta. Sellaista tämä nykyajan elämä!

***

Mieluusti suosisin suomalaista ja paikallisia yrittäjiä, mutta minkäs teet! Tilasin tytölle hiippahuppuisen takin Tanskasta Rose and Robin -nettikaupasta ja kaupan päälle sain hyvän mielen (lieneekö taas sitä ostettua onnea?). Paketti saapui kahdessa päivässä ja lupasivat lähettää vielä vapaavalintaisen t-paidankin, jos linkitän mainoksen blogiini ja tuumasta toimeen siis. Niin ja se takki on aivan ihana!

Taas sitä potkittiin maailman talouspyörään lisää vauhtia. Puollustuksesi täytyy todeta, että onneksi tyttären viime kevään "välikausitakki" löysi jo uuden onnellisen omistajan.

Jos joku vielä kertoisi, milloin tuo 'välikausi' alkaa. Itse olen tottunut Suomen neljään ihanaan vuodenaikaan ja siihen, että talvella pidetään talvitakkia ja muulloin varsinaista takkia. Ehkä tuo välikausi liittyy jotenkin siihen ilmaston lämpenemiseen? Tiedä näitä! No meillä on tytöllä nyt takki, joka pitää välikauden tuulet ja tuiskut ja sateenropinatkin visusti ulkopuolellaan ja kaiken lisäksi muistaa vielä hengittääkin. Pojilla tilanne on näillä näkymin vähän kurjempi...

***

Rose ja Robin lähettivät minulle vielä ystäväkoodin, jolla minun ystäväni saa tilauksensa free freight (if it´s placed no later than the 12.3.2010). Jos haluat tilata jotain (kaupasta löytyy esim. Mini a Turea ja Phister & Philinaa), pyydä koodi minulta sähköpostitse. Lupaan koodin nopeimmalle.

Iloista ystävänpäivää!

 

Ystävänpäivän kunniaksi lastenhuoneeseen viriteltiin juhlaliputus. Tildan jämäkankaista valmistuikin monta lippunauhaa, joita sitten ripusteltiin ristiin ja rastiin.

  

Katto sai oman koristuksensa.

Yhtä mallattiin alasänkyyn.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten osa nauhoista pakattiin  postimiehen matkaan toimitettaviksi ihanille pienille ystävillemme...

kera ison halin. 

Oikein ihanaa viikonloppua ja iloista ystävänpäivää kaikille hiirulaisten ystäville! 

Toistoa...

 

En tiedä, olenko toivottamalla tavalla kaavoihin kangistunut, mutta olen alkanut toistaa itseäni. Tiettyyn aikaan vuodesta on pakko rituaalinomaisesti toistaa samoja asioita. Hymyilytti, kun täsmälleen vuosi sitten istuin päiväkahvilla samassa tilanteessa edessä kasa tilkkuja ja päässä ihania ideoita. No, tässä sitä taas ollaan!

Samat kankaat ja muut työkalut....

mutta idea tällä kerralla toinen. Tämäkin työ on odottanut toteutusta jo aika pitkän tovin, mutta inspiraatio oli kateissa tähän hetkeen asti; Tildan kankaat kun vaativat heleän helmikuun ja ripauksen oikeaa aurinkoenergiaa. 

Niin ja valmistakin tuli jo, esittelen lopputuloksen myöhemmin.

Samaan aikaan lastenhuoneessa joku toinenkin toistaa myös toimiaan. Hän tekee palapelejä aamusta iltaan ja aina vain uudestaan. Kertaus on opintojen äiti, niinhän sitä sanotaan!

Kansakunnan kaapin päältä

Yhtään torttua ei ole meillä vielä syöty, vaikka ainakin minun suurta herkkuahan nuo Runebergin nimikkoleivonnaiset ovatkin. Omani ajattelin nautiskella illalla, teatteriesityksen väliajalla, nam! Toivottavasti myös Arthur Millerin Tulikoe on yhtä nam.

Runebergin päivänä mieluusti joisin päiväkahvini myös täällä: Tee- ja kahvihuone Helmessä Porvoossa. Onneksi Helmessä tarjoillaan runebergintorttuja myös kesähelteellä.

Nautinnollista juhlapäivää!

 

Mattopyykillä

 

Meillä on olohuoneessa valkoinen matto (tuhoon tuomittu ajatus alkujaankin). Lisäksi meillä on olohuoneessa takka, jota lämmitämme talvisin päivittäin, ja arvata saattaa, että takka roskaa. Matto on talven aikana muuttunut harmaaksi, mikä ei haittaa, jos elämme pimeydessä vain kynttilän ja takkatulen valossa...

Helmikuun aurinko pakotti tositoimiin: matto pihalle ja lumipesulle. Onneksi lapset osaavat homman! Kemiallista pesua matolle kyllä suositellaan, mutta tällainen luomu oli nyt ihan riittävän tehokas. Nyt pärjätään taas kesään!

Ihan ihkua!

 

Talvi on yllätyksiä täynnä...

Tällaisina aamuina rattaat kannattaa jättää suosiolla varastoon.

 

Mies teki pari tuntia aikaisemmin lumityöt - vai tekikö? Mistä näitä ylläreitä oikein riittää?

Tämä menee jo yli ymmärryksen. Puskia pukkaa keskellä kauneinta talvea ja keskelle pihakäytävää. Pitää kai hankkia lapsille suojalasit ja kevääksi uimalasit tai ainakin perhokalastajan kahluuhousut, sillä luulen, että meille tullaan toukokuussa polskutellen sisälle.

***

Tarina jatkui siten, että seuraavasta isosta lumikasasta kaivoimme esiin minun pienen autoni ja ehdimme melkein ajoissa päiväkerhoon ja kaupunkiasioille. Onneksi minä pidän lumesta!

Kevättäkö?

Ei laulanut talitintti, eivätkä jääpuikot kimallelleet räystäskouruista. Kevät vieraili kuitenkin pihalla aivan varmasti. Pakkanen oli lauhtunut ja mieli oli yhtä keveä kuin taivaalta tipahdelleen isot lumihiutaleet. Aurinko saa ihmeitä aikaan!

Taikatalvi

"Meri nukkui jään alla, ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset uneksivat keväästä. Mutta siihen on vielä moinen matka, sillä talvi ei ollut pitemmällä kuin vähän yli uuden vuoden."

  

" - Täällä kasvoi omenia, huomautti Muumipeikko seurallisesti.       - Mutta nyt kasvaa lunta, sanoi Tuu-tikki kaukaisesti ja kulki eteenpäin."

"Kaikki oli ennallaan perheen kahdeksankulmaisessa uimahuoneessa. Kellastuneiden seinälautojen oksanreiät, ikkunoiden pienet punaiset ja vihreät ruudut, kapeat penkit ja uimaviittakaappi ja kuminen hemuli, jota ei koskaan saanut puhalletuksi oikein täyteen. Kaikki oli aivan kuten kesällä. Mutta sittenkin huone oli jollakin salaperäisellä tavalla muuttunut."

"Aurinko nousi päivä päivältä korkeammalle. Lopulta se oli päässyt niin korkealle, että muutama varovainen säde pirahti jo laaksoon asti. Se oli hyvin tärkeä päivä."

(Tove Jansson: Taikatalvi)

***

Ja toinen näkökulma:

Saunaan oli ilmestynyt harmaa laattalattia ja lauteet. Maalasimme harmaan rakennuksen sisämuurin yllättäen harmaaksi. Haaveissa myös sellainen peltinen vanna pienille, harmaa sellainen tietenkin. Saumat kaipaavat vielä harmaata silikonia ja muutamia listoituksia.  Pitääköhän kiukaaseen hankkia harmaat kivet?

Kesällä saunan edessä kasvaa vaaleanpunaisia pioneita ja saunassa ajatellaan vaaleanpunaisia ajatuksia!

Piipahduksia

Mieli hykertelee tyytyväisyyttään. Tein tänään kaksi mukavaa piipahdusta. Kävin työpaikalla ja taidegalleriassa. Kuvat ovat jälkimmäisestä kohteesta.

Esimieheni suhtautui ihanan myönteisesti paluuseeni takaisin työelämään ensi syksynä ja haaveilemani 3-päiväinen työviikkokin tuntui oikeasti mahdolliselta. Hyvällä fiiliksellä mennään siis kohti työarkea!

Toinen vierailukohteeni teki myös sielulleni hyvää. Käväisin taidegraafikko Kirsi Neuvosen Pajagalleriassa  ja vedostuspajassa Puutarhakadulla ostamassa itselleni ihan oikeasti maailman kauneimman muistikirjan, jonka välilehdet oli valmistettu  kierrätetyistä vedospapereista. Paja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, yhteystiedot löydät täältä.

Nyt kun sielu ja mieli hyrräävät onnea, matkaan vielä yhdelle piipahdukselle kuntosalille ja iltapäivän power-tunnille ennen viikonlopun viettoon ryhtymistä.

Onnekasta viikonvaihdetta!

Hyrykyytiä

Kun ulkona paukkuu pakkanen, voi hyvällä omallatunnolla lukea. Eilen sain päätökseen tuon viime vuoden Finlandia-palkitun. Voi Hyry minkä teit!  Ryhdyin luku-urakkaan aika skeptisin mielin, mutta aikamoista hyrykyytiä ajatukset sitten saivatkin. Teksti oli tuttua ja turvallista Hyryä: yksinkertaista kuvausta pohjoispohjalaisesta uskonnollisesta maalaisympäristöstä ja päähenkilön elämää hallitsevasta uuninprojektista.

Alussa kirja oli vaikea, mutta jollain ihmeellisellä tavalla teos rupesi kiehtomaan. Kirjasta löytyi paljon satiirisia piirteitä. Jotenkin suorastaan absurdilta tuntui kuvaus eläkeläisten urkumatkasta Ruotsiin. Koko ajan mietin, että näinkö voitetaan se Finlandia-palkinto. En tiedä sitten, oliko tämä satiiri oman mielikuvitukseni tuotetta vai mistä lie peräisin....

Kun kirja loppui, huomasin, että kaikesta huolimatta pidin kokemastani, hyvä niin!

"Nousimme ruokapöydästä, kiiteltiin ja hyvästeltiin. Pojat lähtivät matalasta ovesta porstuaan, minä menin perässä. Seisoin porraskivellä ja katsoin, kun pojat, keski-ikä vähän vaille seitsemänkymmentäviisi vuotta, menivät auton ovista päätä kumartaen, ja auto lähti liikkeelle eikä sitä enää näkynyt."

Kiitos Hyry, ansaitsit Finlandiasi!

Seuraavaksi lukulistalla Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia ja sen jälkeen Katri Lipson Kosmonautti. Onneksi ennusteet lupaavat vielä roimasti lisää pakkaspäiviä!

***

Ps. Greengaten Chloe off white -ruusukuosi on vallannut elämäni, näköjään myös makuuhuoneeni. Kaikki lähti siitä mökille ostamastani päiväpeitosta. Sitten Hannalasta kangasta sai puoleen hintaan, pakko oli ommella pöytäliina ja sohvatyynyjä. Myös lautasliinat ja keittiöpyyhkeet ovat suosikkejani. Astioihin en ole vielä sortunut, eikä taida olla tulottomalla kotiäidillä onneksi varaakaan (eikä kaapeissa tilaan).

Aamulla pelataan Afrikan tähteä

Kun lasten pappa matkustaa, me pelaamme pojan kanssa aamuisin Afrikan tähteä. Syy on yksinkertainen: mummo on kutsunut tytön unikaverikseen ja me olemme pojan kanssa kotona kahdestaan.

Äiti keräsi timantteja ja joutui Saharan autiomaassa beduiinien vangiksi, poika löysi sen suurimman tähden ja ennätti ensimmäisenä takaisin Kairoon. Onneksi kumpikaan ei mennyt St. Helenalle, sillä siellä oli rosvo.

Pappa on matkoillaan vielä tovin, joten voittaja pääsee vuorostaan mummon kainaloon nukkumaan seuraavaksi yöksi.

Vaihto

 

 

Kukaan ei jaksanut lähteä tänään kesämökille "töihin". Meillä oli vapaapäivä. Teimme pitsaa ja kutsuimme ystäväperheen kylään, virkistävä vaihtokauppa!

Pakkasista huolimatta kevät on hiipinyt jo ajatuksiin. Eilen kaivoin esille ensimmäiset puutarhakirjat ja siemenluettelosta ruksattiin tulevia hankintoja: valkovuokkoja, punaista basilikaa,  mäkimeiramia, intiantilliä, ahomansikkaa...

Ehkäpä ne saunan seinätkin saavat suojakäsittelyn ennen kevättä, vaikka tänään vietimmekin kissanpäiviä.

Maanantai tammikuussa

Tavallinen arki tuntuu mukavalta. Pakkastakin oli aamulla sopivasti ja uskaltauduimme kävelypelillä kauppaan. Matkalla laskimme harakoita. Ruokana makaronilaatikkoa ja pöydällä kevään ensimmäiset tulppaanit. Illalla ihana puhelu onnelliselta ystävältä ja iltayöstä uusi kirja. Ei hassumpi vuoden ensimmäinen maanantai.