Päivä niityllä ja hänen varasilmänsä

Näitä meillä riittää! Tämän hetken suosikkini on Hänen hymynsä, hillitty vaihtoehto Sinä vierelläni, tosi pinkkiin fiilikseen Päivä niityllä, eniten punaista sisältävät Kevätmorsian ja Villiruusu.

Olen aina käyttänyt Lumenen huulipunia. Tuotteet ovat edullisia, värit sopivan heleitä vaalealle ihmiselle ja hylsyjen nimet ovat houkuttelevia: Juhlan hurmaa, Olen onnellinen, Ikuinen muisto...

En osaa käyttää huulirasvaa, mutta huulipuna käy samaan tarkoitukseen ja sitä käytänkin varmasti joka päivä.3,5-vuotiaamme ihmettelee usein, kun laitan ripsiväriä. Sanon aina, että laitan itselleni silmät päähän. Viikonloppuna hän avuliaasti askarteli minulle varasilmät. Voin käyttää näitä niinä päivinä, kun en jaksa heilutella ripsiväriharjaa. Kätevää, vai mitä!Tilkkuprojektinikin edistyy. Tilkkuja on mallailtu ja pinottu sopivaan järjestykseen. Suurin työ alkaa siis (toivottavasti) olla jo takana. Harmi, että voin ottaa ompelukoneen niin harvoin esille.
Nämä tilkut tulevat nuoremman pojan peittoon. Toivottavasti vaaleanpunaiset kukkaset kelpaavat. Hän itse toivoi kyllä hämähäkkimiehiä.

Kevään taikaa

En tiedä, uskoako tonttuihin ja taruolentoihin, mutta tänään sellaisen kyllä näin meidän omassa pihassa ja keskellä kirkasta päivää! Veitikka oli sen verran nopea liikkeissään, että valokuvia oli vaikea ottaa, mutta tässä kuitenkin todistusaineistoa.

Luulen, että kyseessä oli jonkin sortin puutarhatonttu, sen verran uteliaana hän mantuja tutkaili. Lieneekö kevätaurinko hänet hätyytellyt talvikierrokselle tarkastelemaan perennojen talviunta?
Olen kuullut, että tontut ja keijukaiset ovat niin pieniä ja hentoisia, ettei heistä jää edes jälkiä.

Tontun näkeminen taitaa olla varsin hyvä enne. Tulossa on siis ihana kesä!

Heleää kevättä

Pidän helmililjoista. Niitä kasvoi lapsuudessani mummolan talon seinustalla, eikä niihin saanut koskea. Ihmeellisiä kukkasia!

Ostin kevään ensimmäiset muscarit sunnuntaina ja tietenkin unohdin ne viime yön pakkasiin ulos. Ihmeen sitkeitä ovat, sillä kukat eivät edes säikähtäneet yli kymmenen asteen pakkassäätä.

Minä säikähdin ja nostin helmililjat aamulla keittön pöydälle turvaan.

Pöydällä on myös tilkkutäkkiprojektini, joka edistyy verkkaisesti. Onneksi sain ompelukoneen eilen huollosta kotiin. Greengate-haaveet vaihtuivat Tilda-kankaisiin saatavuusongelmien takia. Kauniita ovat nämäkin! Askarteluliikkeessä kevään uusia kuoseja oli valmiiksi pussitettu 30 cm paloihin, joten ostaminen oli turhankin helppoa.

Keittiön pöydän ääressä olen tänään ihastellut myös Toivekoti ja puutarha -lehdessä (3/2009) esiteltyä kaunista kotia. Haluaisin kovasti nähdä kuvan siitä 37-vuotiaasta konesuunnittelijamiehestä, joka tässä talossa asustaa naiskatraansa kanssa. Meillä on (laskennallinen) ukkovalta, joten tällaisessa unelmassa minä en koskaan asu. Kuvat leikkaan kuitenkin talteen!

Ilmastointiventtiilikin on vaaleanpunainen!

Ja kirsikkapuu kukkii!

Eilen täällä nietosten keskellä haikailin kukkivia hedelmäpuita. Elämä on ihmeellistä; mies tuli illalla kotiin ja toi tullessaan haikailemani. Sain ihanan uuden puutarhakirjan, jonka kannen täyttävät kirsikkapuun kukat.

Kirja on tämän kevän uutuus, Taina Koivusen Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa (Gummerus). Kansi on kaunis, mutta kirja on ennen kaikkea täynnä hyvin perusteltua tietoa puutarhanhoidosta ja ilmastosta.

Eiliseen kevätpäiväntasaukseen liittyen kirjasta löytyi lohdullista tietoa meille Pohjantähden alla asuville. Tähtitieteellisten vuodenaikojen mukaan vuodenajoista kesä on meilläkin pisin ja kestää 94 vuorokautta. Talven pituudeksi kirja määritteli 90 päivää. Tästä päivästä kesään on enää 92 yötä! Pitäisikö tehdä aamukampa? Kevätkin on kyllä tosi ihanaa aikaa, nautitaan siis tästä päivästä!

Olohuoneeseen varastoitu pikkusänky on oiva lukupaikka!

Ps. Vesi tippuu räystäistä ja eilisen lumikinokset ovat kummasti vajonneet. Aurinkokin on paistanut ihanasti jo aamuvarhaisesta lähtien.

Nyt se tuli!

Tätä kirjaa olen odottanut koko kevään ja kulkenut yhdessä ja samaisessa farkkutunikassa päivästä toiseen. Aikaisemminkin kirja on toki ollut saatavilla, mutta kielenä on ollut japani, joten selkeistä ompeluohjeista ei minulle olisi ollut hyötyä. Nyt kaikki ohjeet saatavilla suomeksi!
Mekko-ohjeita on vaikka kuinka paljon. Valitsisinkohan tilkkumekon, röyhelöisen tunikamekon, ruudullisen chemise-mekon, viittahihaisen pitsineuletunikan, mustakauluksisen mekon, shantung-juhlamekon, minimekon, pitsikoristeisen tunikan, niskalenkkiminimekon, pitsimekon, pellavamekon, jossa on kauniit kapeat laskokset, v-aukkoisen pitsimekon, leveäolkaimisen pitsimekon, halkiohihaisen tunikamekon, pyöreäkauluksisen mekon vai helpon hihattoman mekon? Tässä ei ollut edes vielä kaikki!

Ehkä tämän viikonlopun vain ihastelen kauniita kuvia!

Valoa kohti

Tänäänkin on kevättä ilmassa, vaikka maassa on paksu hanki ja kukkivien omenapuiden kuvia näkyy vain etelän ihmisten postauksissa. Keväästä kertoi, että poika meni ensimmäistä kertaa pyörällä kouluun. Lisäksi pienelle puettiin ensimmäistä kertaa vihreät kurahousut jalkaan. Pelargoniatkin kurkottelivat kilpaa kohti aurinkoa.

Huomenna onkin jo virallisesti kevät!

Päiväunikirjana luimme Risto Räppääjää, mutta ensin tutkimme Sirpa Karjalaisen Lasten pääsiäiskirjaa. Tässä sitaatti kirjasta:

"Pääsiäisen ajankohta lasketaan kevätpäiväntasauksen ja kuunkierron perusteella. Kun kevätpäiväntasauksen jälkeen taivaalle ilmestyy täysikuu, tiedetään, että seuraavana sunnuntaina tulee viettää pääsiäistä."

Tämän olin ihan unohtanut, lieneekö koulussa joskus opetettu? Onneksi kalenteri on keksitty. Pitäisiköhän aloittaa jo pääsiäisvalmistelut? Mitä ne ovat?

Aamutaiteiluja

Meillä aamulähtemiset ovat aina varsinaista taiteilua. Kauhulla ajattelen aikaa, jolloin retuutan ensin kaksi pienintä päivähoitoon ja yritän ehtiä itse ajoissa töihin. Parhaat päivät käynnistyvät verkkaisesti.

Alkuviikko on ollut jostain syystä kovin kiireinen, joten tänään jätimme lähtemättä muskariin ja rauhoitimme aamun oikeaan taiteiluun.

3,5-vuotiaan pääsiäispupu.

*

Olimme tänään pitkään ulkona ja kotiin tultuamme sanoin, että nyt kyllä kahvihammasta kolottaa. Pupun piirtäjä totesi, että kyllä sun äiti kannattais vaihtaa sellainen kultahammas, niin ei kolottais.

Äidin kätköillä

Siellä se on ollut ylähyllyllä monta viikkoa. Illan pimeinä hetkinä, kun koko talo nukkuu, olen saattanut käydä laatikolla vierailulla.

Nämä olivat hyviä! Joulusuklaita olisi vielä neljä laatikkoa odottamassa... Aloitin tästä punaisesta rasiasta, koska laatikolle oli jo uusi käyttötarkoitus mietittynä.
Joskus lapsuudessakin kiiltokuvat säilytettiin konvehtirasioissa. Sitten tulivat tarrakansiot, joihin kuvat ovat valitettavasti liimautuneet ikuisiksi ajoiksi kiinni viimeisen 25 vuoden aikana. Nyt säilytän kiiltokuviani jälleen turvallisesti konvehtilaatikossa.

Ps. Meidän perheen miehet ovat edelleen karkkilakossa, siksi suklaata on vielä niin paljon jäljellä.

Huumaa!

Jääkiekkokuume on huipussaan! Tässä eilisiä tunnelmia jännittävän pelin jälkeen. Mitä isot edellä,
sitä pienet perässä!

Elämää kovempaa

Tänään ajattelin puhua himoista ja pakkomielteistä. Meidän perheen aikuisille on nimittäin tämän talven aikana iskenyt hillittämätön himo Oululaisen jälkiuunipaloihin eli Elämää kovempaan leipään.

Aikoinaan ihmettelin kovasti tv-mainosta, jossa pieni poika yrittää leikata kovaa ruisleipää ja iso mies vain jurottaa pöydän ääressä eikä auta lasta. Mainoksessa todettiin leivän olevan kovaa kuin elämä. Minusta paras ruisleipä kuitenkin ehdottomasti oli uunituoretta, lämpöisen höyryävää ja pehmeää... Kuka haluaisi ostaa kovaa leipää? Minä ainakin ostaisin silloin suoraan näkkileipää.

Mies oli kuitenkin joskus ostanut meille Elämää kovempaa, ja itsekin sitä erehdyin maistamaan. Sille tielle sitä sitten jäätiinkiin. Nykyisin lapsille ostetaan pehmoisia Vaasan ruispaloja ja meille aikuisille Oululaista.

Ihan parasta kova leipä on silloin, jos päällä on pehmoista lauantaimakkaraa, nam!

Niin, mikäs se pakkomielle sitten olikaan? Asia liittyy tähän päivämäärään. En ole taikauskoinen, mutta perjantai ja 13. päivä pistää aina miettimään. Silloin en haluaisi viettää syntymäpäiviä enkä tehdä asuntokauppoja. Hassua!

Toinen taikauskoinen pakkomielteeni liittyy leipään. Meidän talossa ei leipää saa säilyttää väärinpäin (eli pohja kohti kattoa), koska vanhan uskomuksen mukaan se tietää köyhyyttä taloon. Kylässäkin käännän leivän aina oikeinpäin, jos joku on erehdyksissään laskenut sen väärin käsistään alas.

Kysessä on kai jonkinlainen alkukantainen ruoan kunnioittaminen, tuskin kovin vaarallinen pakkomielle kuitenkaan.

Hyvin pyyhkii!

Toden totta, hyvin pyyhkii, kun on itse suunniteltu ja valmistettu pyyhe. Esikoinen toi alla olevan vaaleanpunaisen pyyhkeen tuliaisena koulun käsityötunnilta. Taattua tyyliä! Sanoisinko suorastaan, että SIISTIII!
Tässä muitakin käsityötunneilla väkerreltyjä tuotoksia. Kaikenlaisia otuksia meille onkin ilmaantunut. Tyypillistä on, että ensin näistä vekkuleista puhutaan viikkokausia ja vihdoin koittaa se hetki, että työt pääsevät kotiin. Viikkoa aikaisemmin tulee aina tieto, että nyt tuli valmista. Tavan mukaan opettaja haluaa pitää töitä vielä viikon näytillä koululla ja sitten ne muuttavat meidän iloksi!
Harmillista on, että tulevaisuudessa poika joutuu valitsemaan joko rättikässän tai puutyöt. Olisi tosi hienoa, jos koko kouluajan voisi opiskella molempia aineita. Nyt poika on ilmoittanut, että hän valitsee ensi syksynä puutyöt, joten nämä ovat nyt niitä viimeisiä tekstiilikäsitöitä.

Ompelukonetta hän ainakin on oppinut käyttämään. Pitää kai antaa hänelle kotonakin koneeni käyttöoikeus!

(Anu Pellinen, http://www.gepetto.fi)

Hurmaava lupaus

Lupasin leipoa pojille jouluksi suklaakakun. Jostain syystä lupaus jäi silloin lunastamatta, joten olikin jo aika korjata vääryys.

Reseptikin oli pyörinyt taskussa jo jonkin aikaa ja se alkoi uhkaavasti muistuttaa pyykkikoneessa pyörinyttä paperinenäliinaa, joten eilen oli korkea aika ryhtyä leipomispuuhiin.

Ihanaa tuoksua!

Apureitakin oli tarjolla:

Joku onnekas ehti kaapia taikinakulhon.
Toinen innokas päätti tällä välin testata, soveltuisiko rullallinen vessapaperia eteisen siivoamiseen. Kuvassa näkyvä henkilö ei liity paperikokeiluun millään tavalla.

Kakku vielä yöksi muhimaan jääkaappiin...

aamulla kuorrutus päälle...

ja nyt odotellaan, että esikoinen pääsisi koulusta kotiin.