Eksyneen muistikirja

"Syksy pimeni. Aamut myöhästyivät viikko toisensa jälkeen enemmän, Anna niiden mukana. Lopulta pitkä odotus päättyi, ja alkoi syntyä lapsia.
     Ensimmäisenä tuli Liina-Liina, heti pian sen jälkeen Ahti Joonas ja Piia Pampula. Ne ilmestyivät mitä oudoimmista paikoista. Liina-Liina paisui pullataikinasta; kesken vaivaamisen Anna vain tajusi, että turvonnut pulla oli muuttunut lapseksi. Hän nosti keittiöpyyhkeeseen sotkeutuneen jauhoisen vauvan syliinsä ja painoi sen hellästi rintaa vasten. Taikinavauva röyhtäisi, ja Annan täytti lämmin lohtu. Koko illan hän istui sohvalla ja imetti taikinaa. Sillä oli rusinanväriset silmät ja sileä, pullukka iho. Se oli juuri sellainen kuin Anna oli kuvitellutkin, levollinen ja luottavainen pieni tyttö. Antin leuka ja nenänpää, Annan tummat silmät. Heti ensimmäisestä röyhtäyksestä asti Anna oli tiennyt, mitä vauva tarvitsi, ja tytön luottavaisuus ja rauha tarttuivat Annaan. Hän osasi olla äiti. Hän osasi olla tämän pienen tytön äiti." 
                                                                                   (Selja Ahava: Eksyneen muistikirja)


Oikeasti mitään lapsia ei ole. Annan mies Antti on kuollut liikenneonnettomuudessa jättäen jälkeensä vain lapun tiskipöydälle: "Anteeksi rakas tiskit jäi."

Kirjan alussa Anna on sairaalassa. Koko osasto on täynnä mummoja, joiden puheista ei kukaan saa tolkkua. Anna sentään yrittää käyttäytyä sivistyneesti. Vaikka muisti ei toimi, hulluksi ei silti tarvitse tulla. Annasta tuntuu, että hänen muistinsa on kuin tilkkutäkki, jonka palaset ovat irrallaan muodostamatta mitään selkeää kuvioita. Välillä Jumala tuo Annalle kukkia sairaalaan ja pyytää häntä kävelylle. Ulkona Anna muistaa, että kengät unohtuivat. Jumala lohduttaa, että ilman kenkiäkin pärjää. Hän itsekin kulkee ihan vain sukkasillaan.

Annan muistista putkahtaa esiin tapahtumia, joista hän yrittää kursia elämäänsä kasaan. Samalla esiin putkahtaa paljon muutakin, sellaista, mitä oikeasti ei kai tapahtunutkaan. Jossain vaiheessa Anna vain eksyi eivätkä ainaiset sanalistatkaan enää auttaneet. Anna kuitenkin jaksaa käyttäytyä ja ihailtavan suvaitsevaisesti hän ottaa vastaan kaikki kummallisuudet, joita hän matkoillaan kohtaa.

Seija Ahavan esikoisteos Eksyneen muistikirja on kaunis ja koskettava kertomus vakavasta aiheesta, jota kuitenkin voi lähestyä ihan lohdullisestakin näkökulmasta. Ja siitä maagisuudesta minä pidin erityisesti ja Ahavan tavasta kirjoittaa! Eksyneen muistikirjan laitan kirjahyllyssäni osastoon "Kauniit lukukokemukset" ja jään kaihoisasti odottamaan, mitä tuleman pitää. Rima on asettunut pelottavan korkealle.

"Ei ole yhtenäistä tarinaa, on valaistuja hetkiä, ja loppu on pimeää."

JEANETTE WINTERSON


***

Lauantain Hesarissa Selja Ahava kertoi näin:

"Rakkaimmat kirjailijaystäväni taitavat olla ulkomailla, esimerkiksi herra Murakami Japanissa. Leena Krohnin Tainaron oli aikoinaan tärkeä kirja. Katri Lipsonin Kosmonautissa on ihanaa ilmaa, Tove Janssonin maailmassa on syvyyttä ilman angstia."

Voih, olen niin samaa mieltä ja tuo herra Murakami odottaa edelleen tuossa yöpöydällä. Nyt viimeistään kirjaan on pakko tarttua, vaikka tiiliskiven lukeminen kestäisi koko loppuvuoden.