Meillä yöt ovat olleet jälleen kovin levottomia. Nuorimmainen näkee painajaista pahoista perhosista. Pieni herää suden hetkellä kirkuen ja kauhusta täristen ja näkee lampussa perhosia, jotka purevat - samat perhoset jo kahden yön ajan.
Synkästä yöstä huolimatta heräsimme jo varhain ja iloisin mielin. Päivään sisältyi kaivattu Power-tunti kuntosalilla, pojan päiväkerho ja piipahtaminen työpaikalla. Paljon virkistystä ja hyvää oloa.
Illalla löysin varman merkin keväästä: laatikollinen perhonsidontavälineitä keittiönpöydällä. Taitavat sumukorennot jo kuoriutua! Ehkäpä meidän pääsiäispöydässä onkin vaihteeksi kalaa.
7 kommenttia:
Meilläkin esikoinen näki ihme painajaisia "viidakon pedoista",hän näki niitä peittomytyissä ja tyynyissä ja liikkui väistellen ja kauhistellen.Voi niitä pieniä!
Jospa sielläkin pahat unet menisivät pian menojaan.Kiva kuulla hyvästä päivästä :)
Tsemppiä painajaisten kanssa. Meillä nyt nelivuotias esikoinen on saanut joskus öisin kauhukohtauksia, joiden seuraaminen on aika rankkaa.
Mistä kirjasta tuo Juhani Ahon kuva on? Näyttää kiehtovalta!
Kala-onnea toivottelen :)
Voi pientä! Muistan itse nähneeni lapsena painajaisia, ja vieläkin ahdistaa ne olotilat... Mutta hyvä kun on välittävät vanhemmat! = )
Pahat perhoset, vau! :) Ei varmaan hänelle hauskaa, mutta mikä mahtava ajatus! :)
Meillä kalat vielä jäiden alla, mutta odotellaan pääsiäisvieraita. Ihanat kuvat!
No hitsi, mistäs sellaset pahat perhoset nyt on uniin lennelleet. Toivottavasti ohimenevä ilmiö!!
Ah, kauniit kuvat!
Ihmettelinkin kun tässä eräänä hyvin aikaisena aamuna teillä oli jo valot päällä. Ajattelin, että vatsatautiko jyllää (vieraili meillä yleensä pääsiäisen aikoihin silloin kun lapset olivat vielä pieniä).
Parempia unia tyttärelle :)
En muista, että pojat olisivat koskaan nähneet noin pahoja painajaisia. Tilannetta ei varmaan kauheasti helpota se, että miehen ajatukset ovat viime päivät olleet täynnä perhoja ja tyttö sekoittaa termit tietenkin vielä keskenään.
Lapsen yöllinen kauhu on aika kauhea kokemus ja aika hurjalta tuntui myös katsoa yöllä televisiosta Muumeja, kun mitenkään muuten emme saaneet tytön ajatuksia irti pahoista perhosista.
Viime yö meni onneksi jo hyvin! Niin ja se mahatauti ei ole vielä meihin iskenyt, koputan puuta. ;)
Lähetä kommentti