Ihan piti vain videovuokraamossa käydä palauttamassa elokuva, mutta jotenkin eksyimme kukkamarkettiin haistelemaan pääsiäistä ja hyvä niin! Pääsiäistä emme löytäneet, mutta näitä sipulikukkia oli pakko ostaa, kun lähes ilmaiseksi myivät.
Pientä kukkaisterapiaa täällä onkin kieltämättä kaivattu, sillä neiti 2 v. päätti aloittaa uhmaikänsä. Olin jo aivan ehtinyt unohtaa, kuinka kamala vaihe uhmis on. Ensimmäiset oireet ilmaantuivat yöaikaan. Tyttö heräsi viikkokausia yöllä TAHTOMAAN kaikenlaisia kummallisia asioita kuten apinaveijareita, pöksyjä, autoja, muroja, palapelejä ja kaikkea muuta tärkeää, mitä ihminen nyt öiseen aikaan saattaisi tarvita.
Nyt viikon verran on yöt onneksi kuorssattu kuin karhuperhe talviunillaan - ensimmäisen kerran kahteen vuoteen muuten - ja tahtominen tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa. Aika usein viime päivinä neitonen on uhmassaan heittäytynyt dramaattisesti maahan makaamaan ja karjahtelemaan (esim. tänään Isku-nimisessä huonekaluliikkeessä, sorry vaan, saatiinkohan porttikielto?). Reppana pieni ei aina itsekään tiedä, mitä tahtoo mutta tahtoo kuitenkin. Ota siitä sitten selvää! Ei ole helppoa olla 2-vuotias. Onneksi uhmis loppuu aikanaan.
Nyt kuitenkin vietämme rauhaisaa koti-iltaa vailla uhman häivää, poltellaan kynttilöitä ja kuunnellaan, kun iso poika harjoittelee nokkahuilukokeeseen.
Ps. Skavabölen pojat oli muuten ihan katsomisen arvoinen elokuva, suosittelen!
9 kommenttia:
Jaksamista uhmaikäisen kanssa! Meillä tämä kuopus on (ainakin vielä, kop kop) ollut helpompi tapaus kuin siskonsa mutta riittää sitä tahtomista täälläkin.
Voi, kuulostaa niin tutulta :) Meidän isompi neiti ollut aikas vahvatahtoinen pienestä asti ja se uhmaikä, huh!Nyt tuntuu, että alkaisiko jo vähän helpottamaan. Vähän hengähdystä ennen kuin toinen tulee perässä.
tsemppiä uhmisikäisen kanssa!! :) Mä kattelinkin tänään kyseistä elokuvaa cittarissa, et ostaisnko, mut en vielä ostanu.. Ootan et se vielä vähän halpenee!! Meilläpäin kun ei oo nuita videovuokraamoja!!
Voimia tahtoikäisen kanssa! Meillä kaksivuotias pikkuherra on aika helppo tapaus, vaikka Kuningas Ei toisinaan nostaakin päätään ;) Nelivuotiaan isosiskon kanssa kävimme huomattavasti enemmän neuvotteluja. Skavabölen pojista olen kuullut paljon hyvää - ja sipulikukat kuuluvat tähän vuodenaikaan.
Meillä keskimmäinen aloitti uhmiksen alle kaksi vuotiaana (nyt 15v) ja sitä kesti ja kesti... Koetteli todella koko perhettä. Nyt voin vaan huvittuneena muistella sitä aikaa. Ja murrosikä on ollut niin HELPPO! Oikeesti! Olen kuullut sanottavan, että jos voimakastahtoinen lapsi uhmaiässä niin taas murrosiässä helpompi. Meillä pitänyt täysin paikkansa. Joten don't worry, hih... ;)
Tsemppiä! Ja kukat ihania!
Tuttua täälläkin!!! Cittari vaan raikas tänään, kun meidän neiti heittäytyi siellä lattialle makaamaan, sätkimään ja huutamaan. Ja se huuto jatkui autoon asti! Ei kivaa mutta kuuluupi ikään! :) Ihanaa ja rauhallista lauantai-iltaa!
Onneksi on tuo aika jo ohitettu ;-))
Mukavaa viikonloppua!
Hymy karehtii suupielissä kun tuota lukee,tilanteessa itsessään ei kyllä niinkään,joskus ihan itkettää äitiäkin ;) Iloisia päiviä sinne!
Toi on kyllä jo aika paha - uhmaikä YÖaikaan! Tässähän ihan jo alkaa ajatella, että meillähän meneekin itse asiassa aika helposti tämä samainen aika... Kaikesta raskaudestaan huolimatta uhmaikähän on itse asiassa ihan tosi tärkeä vaihe lapsen kehityksessä! :)
Lähetä kommentti